Mitä teen näyttelijöilleni tänään? Annanko heidän tehdä itse päätöksensä, vai puskenko? Ja kuinka kovaa pusken? Mistä saan toisen naisnäyttelijän? Se ei loppujen lopuksi silti ole kamalan akuutti asia, sillä katsoin ettemme saa hyvää näytelmää tehtyä kesäkuuhun mennessä. Hyvä näytelmä tarvitsee paljon aikaa hautua. Minun täytyy kirjoittaa tästä lähin joka ilta näytelmästäni. Tai meidän näytelmästämme. Silti tuskin kukaan tuntee näytelmää yhtä paljon omaksi lapsekseen, kuin ohjaaja. Ohjaajan perästä tämä ylisuuri vauva ohjautuu tähän maailmaan. Jos ohjaaja ei halua tehdä näytelmää, niin kuka haluaa? Minun täytyy löytää näytelmääni niin paljon kytköksiä omaan elämääni kuin mahdollista. Silloin voin hallita sen jokaista osaa, koska tiedän lopputuloksen.
Markulla on näytelmässä kaksi naista. Minullakin on ollut kaksi naista. Ymmärrän sen pakovoiman, joka päähenkilöä tässä suhteessa vetää kappaleiksi. Markku tuskin on mikään aivan tylsä tyyppi. Hänellä on vaisut aikansa, mutta kun hän pääsee aaltopituudelle tämän maailman kanssa hän pääsee suurempiin korkeuksiin kuin moni ikinä. Monelle miehelle ei tule edes mieleen, että heillä saattaisi olla joskus elämässään kaksi naista joista valita. Markulla on avain onnellisuuteen, mutta hän ei löydä ovea. Hän etsii koko ajan väärästä nurkasta. Uimisesta, uudesta naisesta, erikoiskahvista. Markulla on paljolti samat oireet, kuin monilla keski-iän kriisistä kärsivillä, mutta siitä en tiedä tarpeeksi jotta voisin käyttää sitä pohjaa. Sama kriisi on ihmisellä peruskoulun jälkeen. Silloin, kun on oltu vuosi tai kaksi lukiossa tai ammattikoulussa ja huomaa toivovansa jotain enemmän. Ei huomata ratkaisun löytyvän vain itsestä eikä siitä missä on.
Haluaisin miettiä myös sivurooleja, mutta niistä kirjoitettu tausta on niin pieni että se pitäisi itse luoda. Annanko näyttelijöiden luoda omille roolihenkilöilleen taustat vai autanko siinä prosessissa? Sami ainakin saisi helposti ja nopeasti tehtyä karrikatyyrin, jossa silti on tarvittua syvyyttä. Aleksi sopii hyvin Markun kaverin rooliin jo omalta luonteeltaan. Hän on niitä ihmisiä jotka pelaavat pessiä (Pro Evolution Soccer) kavereidensa luona, puhuen samalla paskaa naisista ja kitaten kaljaa. Tuskin heidän rooliensa kehittymisessä tulee suurta ongelmaa, kun sen antaa vain kehittyä.
Eevis, joka näyttelee Markun ensimmäistä tyttöä on vahva tunteissaan, mutta sisimmässään hyvin herkkä. Hän suostuu vaikka seksikohtaukseen, jos se on tärkeää näytelmän kannalta, mutta voi olla siitä noloissaan pitkään jälkeenpäin. Hänessä on kaikki hyvän näyttelijän ainekset. Niitä pitää vain käyttää harkiten ja silkkihansikkain. Poikien suhteen on hieman eri asia. Heille täytyy olla välillä hyvinkin kova ja ankara. Muuten pojat pojan luonteen mukaan alkavat kokeilla auktoriteettiäni. Ohtonen on ehkäpä itsepäisin kaikista. Hän ei näytä sitä tilanteessa, mutta saattaa vaikka jättää tulematta ollenkaan, jos hänestä tuntuu että häntä on jotenkin loukattu. Hänelle täytyy antaa mahdollisimman paljon älyllistä purtavaa näytelmässä, tai hän kyllästyy.
Huuu. No nyt on aika taas mennä ohjaajan penkille. Tällä kertaa katsotaan miten päänäyttelijöiden kemiat sopivat yhteen. Ohtonen ja Eevis eivät koskaan ole olleet mitään läheisimpiä ystäviä, mutta tuskin ongelmaa siltä osin tulee. He tuntuvat olevan suunnilleen samalla aaltopituudella.