Julkaisen tämän nyt jos jotakuta kiinnostaa saada selkoa siitä pohjasta miltä mietiskelen näitä mietteitäni. Toivottavasti Ismo ei suutu.
1.
Mies ui. Hänen nimensä on Markku. Hän ui altaan päästä päähän kuin hänellä olisi määränpää. Kaksi kertaa kroolaten kerran perhosta, koska on tiistai. Torstaina sammakkoa perhosen sijasta. Neljäs altaanmitta selkää, mutta erityisen lujaa. Viereisellä radalla ui kolmen lapsenlapsen ukki. Hän vuorostaan jahkaa yhteen altaanmittaan lähes kaksinkertaisen ajan. Hän on entinen kilpauimari, Kyösti Virta, mutta sitä ei Markku vielä tiedä.
On sauna. Markku lyö löylyt, kyselemättä hän lyö aina kun sihinä loppuu. Noi viiden minuutin päästä suihkuun ja pukuhuoneeseen. Vaateluukun numero 533 pitkän käytävän päässä kolmanneksi ensimmäinen kaappi. Sen edessä penkki, jonka päällä Markku istuu. Kaksi minuuttia hän hengittää ajattelematta tehokkaasti. Hän kuuntelee miehiä, ulkoa saapuvia. Heillä on vaatteet päällä, altaalta saapuvia he ovat alasti. Kuin jonkun pakottamana Markku pukee ja lähtee.
2.
Kahvila, Markku ja Tiina. Markulla erikoiskahvi, Tiinalla tavallinen.
Markku
Miten mään oon pärijänny iliman uimista? Soon vaan niin rentouuttavaa.
Hörppää itselleen kermavaahto viikset. Käsi tärisee. Tiina tietämättä, kuinka keskustelua tulisi jatkaa.
Tiina
Joo niin se.. on.
Hän pyörittelee pientä kahvikuppia kämmentensä välissä. Pyörittää sitä vastapäivään ja sitten myötäpäivään.
Markku
On tyhjää täällä.
On omituista, että nämä ystävät eivät vieläkään osaa olla luontevia.
Tiina
Niin näyttäis.
Markku jatkaa keskustelun avaamista.
Mää tykkään tästä kahavilasta.
Nuori mies tulee pöydän viereen ja ottaa lehden kulmasta kiinni.
Saanks mää tän?
Tiina suoristuu.
Joo ota vaan
Nuori mies jää lukemaan lehteä viereiseen pöytään.
Tiina
Kuule. Muutan Tampereelle.
Markku
Millon?
Tiina
Viikon päästä. Sain töitä.
Markku tuijottaa Tiinan kahvikuppia.
Hyvä homma. Onneksi olkoon.
Tarkoittamatta kumpaakaan.
Tulee hiljaista kunnes Markku tajuaa vältelleensä tällaista tilannetta. Ei puhetta, mutta paljon sanottavaa. Hiljaisuutta.
Mää en ymmärrä miks ylipäätää kukkaan ottaa tavallise kahavin kahavilassa.
Tiina ei haluaisi perääntyä omasta keskustelustaan ja aiheesta, koska hän on tullut tänne kertoakseen juuri tämän asian, Markku toivoo, että Tiina tarttuisi kahviasiaan eikä jatkaisi Tampereesta. Tiina huokaisee.
Koska sillä ei ole väliä mitä juo, jos juo seurassa. Puheille on paitsi nyt kun me ei ees kohata.
Markku
Miten niin ei kohata?
Tiina
No ei me ees olla saman pöyvän ääresä.
Markku
Tässähän me ollaan. Sää siinä ja mää täsä. Miten niin ei kohata?
Tiina
Mää oon muuttamassa, tajuakko nää? Viikon päästä.
Markku pyyhkäisee nenäänsä niin kuin siihen olisi tarttunut likaa ja tavallaan onkin. Se on surua ja pelkoa. Tiina odottaa.
Markku
Mutta tavallista kahavia voi juuva kotonaki.
Tiina
Ei tästä tuu mittää.
Markku
Mistä?
Tiina
Susta ja tästä puhumisesta.
Markku
Ai lähekkö nää?
Tiina
Lähen.
Markku
Sulla on vielä santsikuppi.
Tiina (menossa)
Aivan sama.
Markku
Tiina hei. Kuuntele.
Tiina
No?
Markku
Saanksmää tulla joskus käymään?
Tiina
Joo saat lähetän sulle osotteen.
Markku
Kiitos. Mää rakastan sua.
Tiina
Niinkö?
Markku
Joo siis.. Ystävänä tiiäks?
Tiina
Tiiän mää.
He katsovat toisiaan. Kuukauteen jopa kolmeen, he näkevät toistensa silmät, huulet ja elämät. Kunnes Tiina.
Heippa.
Markku
Heih.
3.
Lyhyt kuva ei mistään. Lehdet menevät virran mukana. Johtuuko se tahdosta, eikö Markulla ole tahdonvoimaa?
4.
Sitten on vielä Sakke ja Tuomas. Markku odottaa heitä. On perjantai. Hän nostaa vaatteita lattialta. Hän katsoo kelloa. Vielä vartti aikaa. Musiikkia, hyvään oloon. Imurilla vielä enimmät. Hän katsoo kelloa, viisi minuuttia. Markku istuu sohvalla ja odottaa. Jos tämä olisi elokuva siinä olisi Jim Jarmuschin tyylille ominainen kuva, jossa henkilö istuu. Istuu vain, se voi olla puolen minuutin kuva. Hän katsoo kelloa uudelleen. Puoli minuuttia kulunut. Hän laittaa musiikin pois ja avaa tv:n ja pleikkarin. Hän istuu sohvalle Final Fantasyn alkuintrot alkavat pyöriä. Hän huokaa ja palaa sohvalle. Ovikello vihdoin soi, Markku menee avaamaan. Sakke ja Tuomas astuvat sisään. Heillä on kolme mäyräkoiraa, Karjalaa ja muovipussillinen sipsejä. Markku tietää, ettei se mitä hän aikoo kysyä ole illan hengen mukaista, mutta se kiristää kurkussa kuin ahmittu ruisleipä.
Markku
Mikä teitä viivytti?
Sakke
Haettiin olutta. Siinä.
Markku
Oisitte voinu lähtä aiemmin.
Sakke
Piti pelata yks matsi loppuun.
Markku
Oisitte soittaneet, et myöhästytte.
Tuomas
Ei vittu jätkä. Älä ämmäile. Ota olut ja ota rennosti.
Markku
Okei. Mutta seuraavalla kerralla soittakaa.
Sakke aavistelee, että seuraava lause ravayttäisi jotakin auki jopa rikki. Häneen kumpuaa pidättelemätön halu tokaista. Iskeä ja näpäyttää ja niin hän tekeekin.
Kuule ny. Mää en ruppee soitteleen kymmenn minuutin takia. Tää ei oo mikkään työhaastattelu, etkä ss oo mun äiti. Enkä ala juosta kilipaa kelloo vastaan vappaaaikana.
Niiet saat totutella siihen.
Markku muistaa tarinan, jonka hän on kuullut monta kertaa äitinsä kertomana. Kilpajuoksijasta, joka lopetti juokemisen kesken matkan, pysähtyi keskelle rataa ja istuutui. Äidin kertomana se syveni mutta minne?
Markku
Anteeksi. PESsi essiin! Ruvetaan pelaamaan. He muistithan ottaa yhen ohjaimen mukkaan?
Tuomas
No totta vitussa!
5.
Olipa vielä yksi, Saanu. Tuomas nimitti häntä 'vittu saatanaksi' sillä hän, siis Saanu oli kaikkien kolmen jätkän mielessä kun he tyydyttivät itseään, mutta Markun sanoin Saanusta puuttui 'sitä jotain'. Se ei estänyt Markkua yrittämästä.
Markun puhelin soi, hän vastaa.
No moi.
Saanu
Hei.
Markku
Miten menee?
Saanu
Siinähän tuo. Työt loppuu. Nyt oon vähän tyhjän päällä.
Markku
Ei hyvä.
Saanu
Missä oot?
Markku
Töissä.
Saanu
Tuu käymään illalla?
Markku
Voisimpa tullakki. Tuon viiniä.
Saanu
Tuo vaan.
Markku
Moi.
Saanu
Moi.
Sinä iltana he vetivät 2 litraa viiniä puhuivat, naivat ja aamulla he seurustelivat. Tästä hetkestä lähtien Markku ei enää pitänyt Saanusta.
6.
Pukuhuone on autio Markkua lukuunottamatta. Hänestä valuu vettä. Hän yrittää tuntea valuvat pisarat, mutta turhaan. Uinninvalmentaja juoksee joukkopukuhuoneiden ovelle, avaa sen.
Hopi hopi, pojat! Suihkuun ja altaanreunalle.
Valmentajan astellessa pois Markku kokee yllättävän samaistumisen tunteen. Hän muistaa tarinan juoksijasta, joka pysähtyy kesken juoksun. Markku istuu ja valuu kuin kyynel. Häneltä karkaa ajatus sanoiksi ja ääneksi: Olen tässä.
Markussa paukahtaa jokin auki; hartiat, niskat ehkä. Ja sitten ymmärrys tulee. Se vie hänet alkuun. Tulee pakahtuminen kuin olisi myöhästynyt ja saanut sen anteeksi. Ja Tiina. Markku soittaa Tiinalle.
Tiina
Hei.
Markku
Hei.
Tiina
Mikä on?
Markku
Mää vaan et.. Mää vaan.
Tiina
Itkekkö nää?
Markku
En tai ei mittää vakavaa ku mää vaan et..
Tiina
sää voit kertoa mulle.
Markku
Mää vaan että mitä sulle kuuluu?
Tiina nauraa. Hän vastaa.
Hyvää. Hyvää mulle. Entä sulle? Ootko kunnosa?
Markku
Joo. Tai kyllä tämä tästä. Mää vaan halusin tietää, miten sulla.
Tiina
Ei mulla hättää piä ittestäs huolta, jooko?
Markku
Joo.
Tiina
No.. Hyvä. Pärjäile. Hei.
Markku
Joo. Pärjään mää.
Tiina
Hei.
Markku
Hei.
Markku jää nojailemaan käteensä.
Tulee hetken kuluttua tekstiviesti, Tiinalta:
Tuu käymään.
Markku vastaa:
Joo mää tuun.
Mutta ennen kuin Markku istuu pukuhuoneessa ja soittaa Tiinalle tapahtuu jotain.
7.
On päiviä. Perjantait ja keskiviikot Saanun luona. Perjantaina naidaan. Keskiviikkona jutellaan. Kumpaakin päivää Markku inhoaa, mutta ilman niitä päiviä hän ei selviäisi. Lauantina Markku näkee Sakkea ja Tuomasta. Niistä päivistä hän pitää. Tosin niissäkään ei ole samanlaista loistetta kuin ennen. Sunnuntai, maanantai ja tiistai, sekä torstai on uimispäiviä. Saanu tulee Markun luo kylään su, ma ja ti; joten torstai on Markun onnellisin, paras ja ehdottomasti vapain päivä.
Nyt on torstai. Uimahallin sauna. Markku on saapunut aiemmin kuin yleensä torstaisin. Löylyä kiukaalle lipoo Kyösti Virta, entinen kilpauimari ja reilusti lipookin, kun huomaa että tämä nassikka tulee lauteille. Markku jää odottamaan löylynheittovuoroa.
Kyösti
Näähä oot tännää ajoisa.
Markku
Hä? Joo.. Oon joo. Mistä nää tiiät, et oon etuajasa?
Kyösti
Siinähännää kahalaat viereisellä raalla aina tistaisin ja torstaisin. Vähänniiku mää nuorena. Uikko nää kilipaa?
Markku
Joo. Tai siis en. Ihavvaa ittelle.
Kyösti
Nii sitä vaa aattelin ku nii moinen kiire, ettei vierustoveria tunnusta. Vaannii olihase mullahi aikoinaan.
Markku
Eiksulla sit ennää oo kiire?
Kyösti
No ei mihimpä sitä ennää.
Markku
Uikko sää sit kilipaa?
Kyösti
Uihammää ja voitinki jottai. Mestaruuksia ja sensellasta, mutta ei niillä oo ennää vällii.
Markku
Mitennii ei joo vällii! Totta kai on.
Kyösti
Mitä vällii muka?
Markku
No on niillä. Ne on mestaruuksia. Sää oot ollu paras jossaki.
Kyösti
Mestareita tullee ja mennee. Joka vuosi tullee uus mestari ja uuvet tähet.
Markku
No nii, mut oot ollu. Eikse merkkaa jottai?
Kyösti
Olihase hienoo aikaa, mutta eihä siihe voi takertuu. Tullee uusii asioita nii ku nää mun lapsenlapset. Voi ku ne onki niin kommeita. Jos ei ossaa luopua vanahoista jutuista nii ei ossaa nauttia niistä uusista, eikä niillä vanahoilla ennää tee mittää sitte ku muut unohtaa.
Markku
Älä heitä ennää löylyä. Riittää jo.
Kyösti
Saat nää tään paikan mää lähen uimaa.
8.
Sitten vielä se hetki kun Markku tajuaa kuinka Saanu ei kuuntele häntä.
9.
Nyt olemme Tampereella. On jo kevät. Valkoseinäisessä kahvilassa on Tiina ja Markku. Tiinalla on edessään cafe Mocha. Markulla kahvi mustana. Tiina on kaunis, vapaus ja Tampere pukee häntä hyvin.
Markku
Sulla on erikoiskahvi.
Tiina
Nää on hyvänmakuisia.
Markku
Parempaa ku tämä.
Tiina
Elä huoli, Ei se kahavista oo kiinni. Mää oon silti sua varten tässä.
Markku
Tiiän.
Tiina
Sää ja Saanu ootte yhesä. Tuomas kerto.
Markku
No ollaan ja ollaan. Ai ookko nää puhunu Tuomaksen kanssa?
Tiina
Joo. Tai siis se lähetti tekstarin et ootte yhesä.
Markku pitää kiinni kahvikupista. Lujasti.
Markku
Ei siitä taija tulla mittään.
Hän katsahtaa Tiinaa ja näkee jotakin, jota ei olisi tarkoitettu hänen silmilleen, hänelle tiedoksi. Tiina väistää kuin kokenut kuski.
Tiina
Moikataan muutamaa mun uutta kaveria. Keksitään sit jottai kivvaa tekemistä.
Yö on kaupungissa kellertävä ja fosforin vihreä. On Kaisa, joka juo vain kossuvishyä ja teguilaa. Ja on Matti, joka etsii itselleen poikaystävää. On jumittamispaikka Kaisan kämppä, jossa huonekalut eivät ole löytäneet sijaintiaan. Leijuvat levottomina huoneistossa kantaen tavaraa, jonka kuuluisi olla vaatekomerossa tai naulakon alla. On kahvia ja ohi mennyt humala.
Kaisa ja Matti hääräävät keittiössä valmispasteijoita levylle. Pöydän ääressä Markku ja Tiina. Jalat koskettavat pöydän alla toisiaan, varovasti. Varovasti. He katsovat Mattia ja Kaisaa.
Tiina
Te voisitte olla parikunta.
Matti
No eikä!
Tiina
Siin jos sää et ois homo.
Kaisa
Kulta annakko mulle vettä tähän kannuun?
Matti
No joo mut sää sitte siivoot keittiön.
Markku
Hei just niinku pariskunta.
Kaisa
Ottasin mää tän.
Matti
No kiitos. Määki ottasin sut.
Tiina
No ohhoh!
Tiina katsoo Markkua, puree huulta ja hymyilee. Markku kääntää katseensa Tiinaan.
Tiina
Lähetäänkö?
Markku
Ai nytkö?
Tiina nyökkää.
Markku
Ruuan jäläkeen. Nälkä, ei jaksa muuten.
Matti
Mitä te supisette täälä?
Tiina
Että on näläkä.
Kaisa
ai näläkä? Ei kun täällä talossa se on nälkä.
Tiina
No joo joo. Millon nuo on valamiita?
Matti
Tehkää itse jos että raaski oottaa!
Markku
Noniin kehhäänki! Ihime palavelua täälä Tampereella.
Kaisa
Hys hiljempaa! Tulee muuten varotus eka viikolla. Vähä ehkä ois noloa.
Tiina
Oho. Sori. Ei sitä humalassa aina muista.
Markku
mutta oikeesti, millonne piirakat on valamiita?
Kaisa
Ne on pasteijoita. Millonne on Matti.
Matti
Kolmen minuutin päästä.
He syövät. Ovella halaillaan. Markku ja Tiina lähtevät.
10.
On hissi. Markku katselee Tiinaa, kun tämä nojailee hissin seinään. Tiina rikkoo hiljaisuuden.
Tiina
Mulla ois rommia. Tehhään siitä rommitotia.
Tiina katsoo Markkuun.
Markku
joo. Tehhään vaan.
Kämpässä. Markku valtaa sohvan toisen nurkan. Hän katselee edelleen Tiinaa, joka nyt tekee rommitotia.
Markku
Ei sitä huomaa, mitä elämässään kaipaa.
Tiina
Mitä sää oot kaivannu?
Markku
Tämmöstä, elämistä.
Tiina
oleppa hyvä.
Markku
Kiitos.
On hiljaista. Sillä tavalla kuin aina ennen pidäteltyä totuutta.
Markku
Sinua.
Tiina
Hä?
Markku
Että sinua. On ollu ikävä.
On hiljaista sillä tavalla kun ennen päätöstä, kohdatako sen mikä on vastassa vai juostako. Tiina valitsee niiden väliltä. Hän ottaa sivuaskeleen.
Tiina
Elämistä. Elämää sulla on ollu ikävä.
Markku
Sitäkin kai, mutta enimmäkseen sua.
Tiina
Siinä.
Markku
Kiitos.
He istuvat sohvan nurkissa ja hörppivät totia.
Tiina
Tuu tähän viereen.
Markku katsoo häntä.
Tiina
Tuuny tähän kainaloon.
Markku kömpii Tiinan viereen. Syntyy hiljaisuus.
Markku
Mitesää oot pärjänny täälä?
Tiina
Hyvin. Tai hyvin huonosti.. Riippuu päivästä. Entä sää?
Markku
Heikosti. Saanun kanssa säädetään, tai siis mää luulen että se on aika pitkälti ohi.
Tiina
Luulet vai on?
Markku
On. Ei mua kiinnosta olla ennää sen kans. Ei toiminu se siitä.
Tiina
Mää.. voisin.. vaikka.. vaikkaa..
Markku
niin..
Tiina
vaikka.. tuota laita silmät kiinni.
Markku
Ai miks?
Tiina
Älä kysele. Laita ny vaan.
Markku laittaa ja Tiina suutelee niin että tuntuu. Markun kädet heräävät halaamaan. Hän halaa niin että tuntuu. Kosketus on oikeaa, Tiina tuntee sen. Otsa kihelmöi kun kielet lipovat huulia. Kädet ajeltavat pitkin vierasta kehoa ja Markulle kaikki on uutta, jopa rakkaus. Paidat luisuvat ylemmäs ja paljas iho tervehtii toista paljasta ihoa. Tiina tahtoo nopeasti kaikki vaatteet pois.
Tiina
Tuu. Mennään sänkyyn. Mää tahon sut siellä.
Markun mielessä vilistää jokin pelottavan epätodellinen. Edessä kulkeva Tiina näyttää Tiinalta, koska sillä on Tiinan hiukset ja kasvot ja osin myös liikkeet mutta jokin on eriä. Tiina riisuu housut pois. Nyt Tiina vasta näyttääkin oudolta. Mutta on myöhäistä perua, Markku työntää pelottavat ajatukset kiihkon taakse. Ne mitätöityvät hetkessä. Hän riisuu housunsa. On tehtävä minkä on aloittanut ja haluttaa. Lakanat valmiiksi jo rutussa. Siihen päälle makaamaan. Panettaa ja sitä on pakko kuunnella, totella. Kosketus huumaa, kuuletko sinä. Kylmä käsi rinnan päällä, tunnetko. Ei ole vaihtoehtoja. Käsi hyväilee kuin aallotlöisivät rantaan. Himo vie tanssia varmoin askelin ei ole vaihtoehtoja. Reisien sileys, juostava liike. Rytmi. Keinuu. Rytmi. Keinuu. Katso noita kasvoja, ne haluavat sinua. Sisään ne haluavat sinut. Nyt työnny sisään. Työnny, varovasti. Helposti. Keinuta. Keinuu. Keinuta. Keinuu. Se tapahtuu yhdessä yössä. Rakkaus sekoittuu kiimaan siinä pedillä. Ja pam siitä tulee jälleen rakkautta. Rakkautta, se on Markulle uutta.
11.
Sitten on jälleen aamu. Saanu puhelimessa.
Missä nää jätkä oot?
Markku
Tampereella.
Saanu
Hä? Ekkä? Misä nää oot?
Markku
Tiinan luona Tampereella.
Saanu
Mitä vittua nää siellä?
Markku
Tulin moikkaan Tiinaa.
Saanu
Millon nää sinne ehit.
Markku
Eilen. Lähin ku huvitti. Soitakko myöhemmin, ku mulla on aamiasen laitto kesken ja ei oikein muutenkaan huvittais jutella. Nähhään Oulussa sit. Tai soitan päivemmällä.
Saanu
Mikset sää sanonu mulle?
Markku
Kerron sit myöhemmin. Nyt lopetan, hei.
Saanu
No niin kait sit. Hei.
Tiina vaeltaa taloaan. Markku makaa sohvan omakseen. Tiina ei löydä paikkaa kodistaan, jossa hän voisi rauhoittua.
Markku
Mitä mietit?
Tiina
En tiiä, en kai mittään.
Markku
Tiiätpäs. Et vaan tohi sanoa.
Tiina
No perkele. Saanu soittelee perään.
Markku
Mitä sitten?
Tiina
Että se soittelee perään. Eikös se merkkaa jotain?
Markku
Joo mut se on mun puolelta ohi.
Tiina
Mulla on outo olo.
Markku
Millanen?
Tiina
En tiiä.
Markku
Eiku kerro.
Tiina
Outo. Ettässä on jottai väärää.
Markku
Ei täs oo mittää väärää. Saanun juttu on ohi. Jos multa kysytäännii ei se koskaan alakanukkaan.
Tiina vaikenee. Markku tutkii katseellaan Tiinaa.
Markku
Tuu tänne.
Tiina
En.
Markku
Miks?
Tiina
En uskalla.
Markku
Mää halaan sua. Ei halaus voi olla pelottavaa.
Tiina
Voi se.
Markku
Mitennii?
Tiina epäröinnin jälkeen istuutuu halattavaksi.
Tiina
Ei se oo Saanusta kii. Tuntuu nii ouolta. Mää nain sua.
Markku ymmärtää, muttei sano mitään hän ei kerro kuinka oudolta se hänestä tuntui, lähes pahalta. Jopa halaus tuntuu eriltä nyt.
Tiina
Mää lähen suihkuun. Tuutko sääki?
Markku
joo. Tuun.
12.
Olisikohan heillä vielä yksi ilta? Ei, ei heillä ole, ainakaan vielä.
On takaisin lähtö. Tampereen rautatieasemalla Markku on yksin. Hän kaivaa kännykän tekstaa Tiinalle: 'Oli ihanaa! Olet oikeassa, se oli outoa, mutta olet ihana. Tulee ikävä, on jo tulossa.' Sitten hän soittaa Saanulle.'
On matka. Markku hieroo otsaansa. Paikallaan isuminen muuttuu mahdottomaksi. Hän siirtyy ravintolavaunuun. Kyösti istuu kahvikupposen ääressä. Ei. Ei tämä näin mene. On junavaunu. Jos saisi polttaa, Markku polttaisi, itse asiassa hän odottaa, että.. Ei. Markku ei polta. Mutta jos hän polttaisi. Entä jos hän aloittaa nyt? Ei. Otetaan uusiksi. On matka, eikä sen aikana tapahdu mitään.
13.
Markku menee kotiin. Jos sanoisin, että siellä ei ole mitään, valehtelisin päinvastoin siellä on koko entinen elämä. Sen, minkä hän jätti Ouluun. Saanu puuttuu. Tai hän on, m utta vain ajatuksena. Ja on Tiina. He tappelevat. Markku lysähtää sohvalle. Kädet pitävät hänet juuri ja juuri ruodussa. Menee hetki ja Markku nauraa. Puhelin soi. Saanu soittaa. Markku vastaa edelleen nauraen.
Saanu
hei.
Markku
hei.
Saanu
joko oot Oulussa?
Markku
joo
Saanu
Mille sää naurat?
Markku
En millekkää.
Saanu
Misä nää oot?
Markku
Kotona. Ei helvetti.
Saanu
Rauhotu.
Markku
Ei pysty.
Saanu
mille nää naurat?
Markku
mää.. ääh.
Saanu
nii..
Markku
Nain Tiinan kans.
Markun nauru on tyhjääkin pahempaa.
Saanu
Sää oot sairas. Vittu jätkä sää oot sairas. Mää tuun sinne. Saat selittää. Mitä vittua nää jätkä meinaat?
Markku
No tuu. Haluukko kahavia?
Saanu
Mitä vittua nää pelleilet? Mää tuun nyt sinne.
Markku
Joo. Moi.
Saanu
Moi.
14
Saanu tulee ovesta kuin kylmä ilma. Markun kimppuun.
Saanu
Mitä sää oikein pelleilet?
Markku
Otatko kahavia?
Saanu
Älä kiertele ku vastaa.
Markku
Ennoo keittäny valamiiksi ku tulit nii nopiaa, mutta voimmää keittää, tai ku itekki haluais.
Saanu
Vittu lopeta jo!
Markku
Ei oo nii kiire kuulla.
Saanu
Mitä?
Markku
nii että ei oo niin kiire kuulla.
Saanu
Mitä mulla ei oo kiire kuulla?
Markku
Et petin sua Tampereella, Tiinan kans.
Hiljaisuus. Pitkä ja takkuisa hiljaisuus, joka lopulta raastaa Markkua enemmän kuin Tiinaa.
Markku
otakko nää sitä kahavia?
Saanu
Joo otan.
On vain hiljaisuutta. Kahvin ääressä vilisee kysymyksiä. Se eivät päädy keskusteluun.
Saanu
Puhu mulle.
Markku
Mitä pitäis puhhuu. Ei mulla oo asiaa sulle, ennää.
Saanu
Erotaanko me?
Markku
En tiiä, ehkä.
Saanu
Mitennii et tiiä?
Markku
En tiiä.
Saanu
Miksi?
Markku
Miksi mitä?
Saanu
Petit.
Markku
En tosiaankaan tiiä.
Saanu
Mitennii et tiiä?
Markku
Kävi miten kävi. Emmää tiiä.
Saanu
Nautikko sää tästä?
Markku
Tavallaan.
Saanu
Oksettaa.
Markku
Hä?
Saanu
Mua oksettaa.
Markku
Käy oksentamassa.
Saanu
Tajuukko nää et mulla on paha olla?
Markku
Joo joo. Mee sinne vessaan.
Saanu katsoo Markkua ja pakenee vessaan. Hän tulee sieltä rauhallisempana takaisin.
Saanu
Saanko tulla siihen viereen?
Markku
saat.
Saanu
Voikko halata mua?
Markku
Voin.
Markku halaa. Halaa ja koskettaa. Kiihottaakseen Saanua.
Saanu
Älä.
Markku
no?
Saanu
Älä. Emmää halua.
Markku lopettaa hetkeksi ja jatkaa hetken päästä uudelleen.
Saanu
Älä! Lopeta. Halaa pelkästään.
Markku halaa. Mutta hän ei hallitse, hillitse itseään.
Saanu
Mää lähen.
Markku
Selvä.
Saanu
Onko meitä enää?
Markku
En tiiä.
Saanu
Mitennii et tiiä?
Markku
ku sää oot päättäny tähän mennessä kaiken.
Saanu
Kerro. Onko meitä enää?
Markku
No ei, jos multa kysytään. Meenyt vaan!
Saanu
Mää rakastan sua.
Markku
Selvä. Heippa.
Oven sulkeutuminen naulaa Markun yksinoloon. Markku kaivaa laukusta oluen ja korkkaa sen sohvalla. Hän hörppii sitä kunnes hymy heltiää poskille.
15.
On työ. Markku tekee töitä täydellä antumuksella, elämää hengittäen. Työpaikan edessä matkalla autolle. Markkua vastaan kävelee Tuomas ja Sakke.
Markku
Mitä te täällä?
Markku ehtii säikähtää kavereiden tuimia ilmeitä, ennen kuin Sakke iskee täydellä voimalla Markkua vatsaan.
Markku
Mitä.. Miksi?
Tuomas
Tiiät kyllä.
Tuomas lyö Markkua ja sitten Sakke. Asfaltti on kuin hiekkapaperia. Markku näkee auton ikkunasta Saanun kasvot. Hädissään, sitä Saanu on, itkee. Sitten on vain iskuja ja potkuja. Huutoa ja vihaa. Tulee pimeää.
16.
Tulee nopeita kuvia. Lääkäri vakavana. Saanu inhoten sängyn vieressä, yhdesti itkemässä. Pyytää anteeksi, sitä Markku ei voi tehdä, antaa anteeksi. On Markun ainoat ystävät Sakke ja Tuomas, joihin hän ei enää luota koskaan samalla tavalla kuin ennen ja he vaipuvat aikaan. Kauas historiaan kun se hetki koittaa. On vielä Tiina, täynnä ristiriitaa. Jos hän tulisi käymään, Markku huutaisi, tunnustaisi rakkautensa.
Ei! Älä mee! Mää tarvin sua. Rakastan. Kuulikko! Rakastan.
Sitten ei ole ketään. Tyhjä huone, koneiden hoitava kaiku.
17.
Sitten on loppu. Siinä seisoo Tiina, ei hän istuu. Hän on sairaalan kahvilassa Markku tulee. Tiina hymyilee.
Tiina
Voit jo paremmin?
Markku
Joo. Helpottaa ku pystyy kävellä.
Tiina
...
Ei loppu ole tällainen. Toivon sen menevän näin, koska en myönnä, että jotkut eivät selviä, koska en myönnä, että olen kiintynyt Markkuun.
Lopuksi on Markku. Hän tahtoo, että hän on kuollut. Tai miksi hän ei lopettaisi elämäänsä nyt kun hän pääsi kotiin, joka ei ole hänen kotinsa. Mitä täällä on enää hänelle? Ei ketään, ei mitään, murskattuu jalkaan sattuu, tyhjä huoneisto tai nämä helvetin huonekalut, joita Markku vihaa. Vihaa! Hän lysähtää eteisen lattialle ja nukkuu. Unessa on helpompaa kuin valveilla. Unessa Tiina soittaa ovikelloa ja tulee viemään paskan elämän ja tuo tilalle uuden. Unessa Tiina silittää hiuksia ja hieroo rintakehää. Hän kertoo, että kaikki on hyvin. Ja Markku uskoo. Kaikki ihan kaikki on järjestyksessä, mutta se on unta ja valve on meidän, myös Markun herra. Hän nousee lattialta.
(Kun Markku herää, jaksaako hän elää? Löytääkö Tiina hänet ranteet auki vai elävänä, joskin riutuvana? Onko se huomenna vai tänään kun Tiina saapuu? Entä jos Markku löytää toivoa ja huomaa jonkun lohdullisen asian, kuten sen, ettei tarvitse enää juosta? Että Tiina on vain peloissaan ja siksi ei tullut katsomaan sairaalaan. Tai ehkä hän kävikin, mutta Markku ei ollut silloin hereillä. )
Hän hakee veitsen ja katsoo eteisen peilistä väsyneitä kasvoja, piirtää mustelmat sormellaan. Painaa lopulta käden pelikuvaansa vasten ja kohottaa veitsen ranteelle. Kunnes ovikello soi. Ovikello soi.
Kommentit