Olen kuin kuivattu tiskirätti. Kaikki mehuni on valutettu kaivoon, mutta silti olen yhä paremmin valmis imemään itseeni lisää. Nyt vain 2,99 €. Olkaa niin kilttejä.

Haluaisin vain olla keskellä tämän maailman pakovoimaa. Maailma itse repisi minua ympäri ja ympäri. Minun ei itse tarvitsisi välittää mistään. Voisin vain olla ja antaa gravitaation tehdä tehtävänsä ruumiillani. Katson kaukaisuuteen ja mitä näen. Se olet sinä poskillasi helottavaa paskaa. Miten saisin pyyhittyä tuon paskan punaisilta poskiltasi, jotta näkisin aurinkoisena paistavat sisälmyksesi? Hyvää lihaa, sanon minä ja sinä lyöt minua lättyyn. Tirisevä lihani pursuaa voimastasi tuulessa. Katsot minua ja hymyilet. Tuskin edes huomaat kipuani, enkä minäkään enää sitä muista. En tahdo muistaa, kun sinä otat niin suurta mielihyvää minun kiduttamisestani. Suutut kun et saa minuun sattumaan. Minä suutun kun et osaa nauttia minusta. Hyväksyn sen ja vien sinut portaittemme ylitse. Tattaraa! Kaadun taas ja vien itseni hautaan jäähtymään. Ihoni pehmenee pikkuhiljaa. Ei kovin hiljaa, sillä rakastavaiset hautuumaan penkeillä kauhistuvat ratisevaa ihoani, kuin karhua pensaikossa. Hei olen kuollut, älkää välittäkö vaan välittäkää silleen hyvällä tavalla hei. Ottakaa minut pois täältä! Tuokaa minulle sauna, sillä jäädyn! Kauanko kestää tämän jään sulaminen!?!? ROORAA! Huudan ja kauppiaat lähellä pelästyvät jättäen minulle omaisuutensa ja vaimonsa. Kylläpäs tekee nannaa olla karhu. Matkustaa läpi viidakon, joka on elämä, karjaista ja ryövätä kaikki mikä jää jäljelle. Viinaan ja huumeisiin en koske, sillä huutoni täyttää oman mielihyväni tärykalvot. Oma huutoni saa minut pomppimaan. Saa kerrankin pomppia! Ja kun karhu pomppii ei sitä voi jättää huomiotta. Mitä tahansa teetkin se on oikein, ja minkä jätät tekemättä sillä ei ole väliä. ANNA MENNÄ KARHU! ihmiset huutavat, sillä ketäpä ei toisen rohkeus inspiroisi. Välillä on yksinäistä olla niin rohkea. Olen paskaa, jolla ei olisi oikeutta elää. Itse olen tehnyt lakini. Muuttanut ne paskamyönteisiksi. Paskaa syödään nykyisin lounaaksi ja se ravitsee oikein maittavasti. Sitä voi myös käyttää uudelleen ja uudelleen eikä se käy koskaan tylsäksi. Ihmisten ja karhujen elinikä on noussut viidelläkymmenellä vuodella Karhuliiton valtion mukaan. Kaikki on valtakunnassa hyvin ja jokainen nukkuu omaa painajaistaan. Aamulla silti kaikki on taas hyvin. Syöt pillerisi, kuuntelet karhujen karjuntaa, pelkäät ja otat oman palasi tästä maailmasta. Syöt sen, nielaiset, paskot, ja syöt uudelleen. Kaikesta voit kiittää minua, joka en hyväksy itseäni sellaisena mikä olen. Teen itsestäni karhun ja haluan alistaa jokaisen joka on onnellinen. Kiitos teillekin tuestanne täysin spontaanissa suunnitelmassani. En olisi koskaan uskonut, että tämä voisi toimia. Uskon että olemme kaikki saaneet tästä paljon kerrottavaa jälkipolville. Voisitte kuolla viisauksiinne. Viisauteenne käyttämänne aika voitaisiin käyttää elämään. Voisitte vain heilua auringossa ja kuolisitte onnellisempina, kuin tuhannen yhden lentävän lauseen heittäessänne. Teitä säälivät kaikki tämän universumin itsestään vähät välittävät eläimet.

Leijonakin vain lepottelee auringossa. Ei sen tarvitse miettiä miksi se lepottelee. Se on vain osa tätä maailmaa. Se sopii kuin palapelin palanen tähän loppumattomaan palapeliin. Ihmisen on pakko taistella muotoaan vastaan. Lopulta jokainen munkkikin haluaa selibaatissaan jatkaa sukuaan. Siksi hän kirjoittaa ja kopioi kirjoja. Hän hoitaa niitä kuin lapsiaan. Miksi et voinut vain mennä lähimpään baariin ja iskeä jonkun hemaisevan misun? Ehkä tuo munkki oli liian ruma lämmittämään sellaisen kehon takkaa. Jokaisen täytyy synnyttää silti oma lapsensa. Muuten kukaan ihminen ei kuole onnellisena. Jotakin täytyy jättää seuraaville sukupolville. Jotakin millä on merkitystä. Suurempaa kuin elämä ei lopulta ole, vaikka joitakin teoksia sanotaankin elämää suuremmiksi ovat ne silti elämän heijasteita. Tuskin olen enää täällä kun aurinko räjähtää. Haluan jälkeläisteni näkevän sen kahdeksan minuuttia, kun aurinko loistaa viimeisiä hetkiään. Silloin olen elänyt jollakin tasolla pelin päätökseen asti. Mitään suurempaa menetystä tuskin löytyy kuin oman lapsensa menettäminen. Haluan lapsen, ja haluan löytää mahdollisimman hyvän äidin. Mitä muuta me miehet naisissa katsomme, kuin hänen kykyään synnyttää ja hoitaa lastaan? Huijaamme tätä tutkaamme joka päivä. Siksi emme ole onnellisia. Siksi olemme ristiriidassa itsemme kanssa. Siksi monen meidän elämistä saisi mahtavia tarinoita. Olemme kyvyssämme huijata itsellemme hyvin ennalta arvaamaton laji kaikkiin muihin lajeihin verrattuna. Nämä typerät käänteet ajattelussamme ja käytöksessämme ovat inspiroineet meitä tekemään tarinoita itsestämme ja ihmisistä ympärillämme. Se on vain niin hullua, kun sitä pysähtyy katsomaan.

Viittaan itselleni ja istun alas. Vuokraan elämäni salat sinulle, joka ne käärit hihasi alle kuin lian. Riipun sinussa, olen riippakivi ilman omaa suuntaa. Vain alamäkeen tunnen oman voimani kasvavan. Riisun itseni edessäsi ja tuskin tapaan enää koskaan sellaista tilannetta. Katsot minua kuin piru, ryöstät vaatteeni ja heität ne mereen parvekkeelta. Tämä on takaa-ajo minun ja kunniani välillä. Ei mies enää nykyisin kunniastaan niin kovasti välitä. Se on ilmiö jota ihmettelemme, kun hoipertelemme alkoholimyrkytyksen alaisina kotiin oksentamaan. Nauramme kavereidemme kanssa rappiollemme, hetken mietimme miksi silti tunnemme pienen vihlaisun itsetunnossamme sen hetken. Hiljaa kasaantuu se pino, jota karman kaatopaikaksi kutsutaan. Se painaa joka valheella enemmän. Joku päivä kun koitat laittaa saappaita jalkaasi, ovat jalkasi vain liian raskaat nostaa sen reikiin. Viillät itseesi merkkejä, jotta oma heimosi tunnistaisi sinut kaiken sen valheellisen paskan alta. Porkkanaa sä syö ny vaan, hampaita se vahvistaa. Silloin innostut kaikesta terveysintoilusta. Käyt pilates tunneilla ja koitat löytää taas sen raikkaan tunteen, joka vastasyntyneillä on. Tilaat kotiisi IKEAN esitteitä, menet paskalle, luet ne hiljaa ja kuolaten. Tunnet löytäväsi feng shuista uuden rauhan elämääsi, ja ennen kuin huomaatkaan, olet keski-ikäinen ja unohdettu mies.

Tuulee ja kuvaat sieluasi hetken. Orastava kasvu tuntuu siellä, kun makaat syksyisellä rannalla. Talvi tulee pian. Et voi jäädä paikoillesi. Niin aivosi sinulle kertovat. Ruumiisi kehottaa jäämään hetkeksi rentoutumaan. Kylmyys vain puhdistaa sinua nyt. Tilaat paikan päälle pitsan. Sekin on kylmä, mutta vain hymähdät tälle tilanteelle. Asut nykyisin vain roskalaatikoissa. Elät kuin pellolla. Kaikki ihmiset tuntevat sinut. Sinä tunnet heidät. Ainakin heidän roskansa. Roskista tuntee ihmisen. Poliisit aluksi halusivat sinut pois alueeltaan, mutta huomaavat jo nykyisin, kuinka ihanasti sinä leppoistat tämän lähiön elämää. Kaikki käyvät roskiksellasi puhumassa sisimmistä asioistaan, sillä sinähän tunnet heidät kumminkin. Roskien perusteella. Ei sinulla ole salattavaa. Olet viimeinen mohikaani, viimeinen rehellinen eläjä. Enää et voi ajatella. Enää et voi pakottaa omaa käyttäytymistäsi. Olet itsessäsi kiinni ja tanssit keskellä elämän pakovoimaa. Et ollut liian myöhässä, kun istuit tuuleen puhdistumaan. Olit silloin valmis kuolemaan. Poistat sisältäsi pakon, annat palavalle sydämellesi happea.

Uusi aika muuten tulee. Uskomme siihen. Poltamme vanhat talomme ja asetumme uusille tiluksille. Poistamme mielestämme vanhat luut ja keskitymme hiomaan uusia linnoja mahtaville ja aavoille rannikoille. Hidastumme huomaamaan kaiken ympärillämme ja viemme olemuksemme retkelle.